Se on täyttä kultaa, sanotaan.

          Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

 

Jotain, mikä on syntyjään puhtaassa muodossa?

Jotain sellaisenaan aitoa?

 

Kultaako siis katse tai nopeasti herännyt, toiveikas ajatus?

 

 

Olin menettänyt sinut.

Hidastui aika.

 

Ruusut alkoivat kasvaa hopeaa,

       muistoja, pysähtyneinäkin kauniita.

 

 

In the middle of everyday thoughts -grey stripes,

grows a flower, your dream.

 

 

Syksy pyörittää aurinkoa.

 Punakehränkö kadottaa?

 

Antaa yön tulla.

      Sen pitkät, villaiset tunnit.

 

 

Askeleet.

Nousevat vuorotellen.

Aina samaan paikkaan.

Heittävät kuivaa maata ja pölyä.

Kasvoilleni tomua ja hiekkaa.

Minä nielen.

  

Seisahdan.

 Maa uppoaa varpaitteni väliin:

kosteaa samettia.